maanantai 30. elokuuta 2010

One back!

Oi tätä onnea, mitä nyt tunnen!
Sain torstaina äidiltäni puhelun, jossa hän kertoi tuoneensa eräältä ystävältään yhden ponin minua varten. Eikä minkä tahansa ponin! Tämä Sunnybunch on nimittäin ihka oma lapsuuden Sunnybunchini <3

Äidin ystävä oli minun ponikeräilystä kuultuaan sanonut äidilleni, että heillä on jotain poneja ja saan ne jos mielin. Ja tämä yksi oli hänen mukaansa meiltä kotoisin, joskus vuosia sitten heidän tytölleen kulkeutunut.
En tiedä miten poni on sinne päätynyt, mutta en nyt kyllä yhtään välitäkään, vaan olen niin iloinen että edes yksi rakkaista poneistani on vielä olemassa, säilynyt ja päässyt nyt takaisin kotiinkin <3


Äitihän ei siis ole mikää ponien asiantuntija, mutta oli osannut valkata tämän ainoan aidon sieltä feikkien seasta, koska tämä oli ollut tutun näköinen ja muut "rumia kyömyturpia" (luultavasti jonkinsortin lanardeja siis :D ). Ja ystävä oli vielä sanonut, että juuripa se on tuo, joka heille on meiltä tullut.

Kiireen vilkkaa kipaisin äidille hakemaan aarretta hoiviini ja itkuhan siinä melkein meinasi tirahtaa jälleennäkemisen ilosta :´D Minun ihka oma Sunnybunch!

Hiukan on neiti reissussa rähjääntynyt, mutta ei mitään vakavaa onneksi. Itseasiassa poni on mielestäni juuri sen näköinen, mihin kuntoon itse sen aikoinaan lapsena jätin; takajalan violetti kynäviiru on TODELLA tuttu, mutta se ei lapsena minua haitannut, koska sointui niin kivasti ponin omaan väriin :D
Äidin ystävä sanoikin, että hänen tyttärensä ei poneista oikein ole perustanut, eikä niillä ole juurikaan leikkinyt.



Poni pääsee siistiytymään lähipäivinä, mutta minulla on semmoinen fiilis, että taidan jättää violetin kynäviirun takajalkaan, vaikka se varmasti lähtisi asetonilla pois :D Sen verran tunteita ja muistoja se herättää ^^
No, saa nähdä...

Äiti ihmettelee kovasti, miten yksi ainoa meidän poni on sinne hänen ystävälleen eksynyt ja missä loput ponit on? Onko nekin jossain vielä, kätköissä tai muille tutuille kulkeutuneena? Kyllä se pikkuisen nousi jo hiipunut toivo minulle, että josko sittenkin vielä joskus ne löytyisi...

Tämän ponin tunnearvoa en edes kykene määrittelemään <3
Minulle kokoelmani arvokkain poni, ainoa, josta en IKINÄ luovu!
Kohta saa korvike-Sunnybunch etsiä uuden kodin ja tämä aito alkuperäinen nousta lapsuuslaumahyllyni parhaalle paikalle :)

1 kommentti: